Tilanne muuttui väkivaltaiseksi kotiovellani

Nimeni on Thomas. Olen nyt 52-vuotias. Olen kotoisin Baijerista, Etelä-Saksasta. Opiskelin sosiologiaa ja minulla on neljä lasta.

Tutustuin Scientologyyn opiskelu­teknologian kautta, josta pidin ja joka auttoi opintojeni loppuvaiheessa. Olen siis aina opettanut. Annoin pianotunteja ja tukiopetusta, esimerkiksi veljelleni. Sitten väkeä tuli lisää, ja perustimme tukiopetusakatemian. Oppilaita ja opiskelijoita tuli yhä enemmän. Opiskeluteknologiaa ja sen materiaaleja käyttämällä pystyimme auttamaan lapsia todella paljon. Saimme erinomaisia tuloksia. Eräänä päivänä eräs oppilas – meillä oli kirja, jossa kerrottiin tästä opiskeluteknologiasta. Hän löysi nimen L. Ron Hubbard ja sanoi: ”Ai, sehän on Scientology. Voi luoja.” Hänen isänsä, hän oli kunnanvaltuutettu tai oikeammin kirkon neuvoston jäsen. Tästä syntyi aikamoinen kohu. Sitten he kokoontuivat suljettujen ovien takana ja olivat huolissaan: ”Joku käyttää Scientologya”, tai jotain vastaavaa. Myös kotikunnassani pidettiin suljettu kunnanvaltuuston kokous, siellä missä asuin, ja jotkut vanhemmat olivat huolissaan. Sen seurauksena lapset eivät enää käyneet tukiopetuksessa. Perhettäni häirittiin. Veljeäni tultiin puhuttelemaan kadulla. Annettiin varoituksia ja tilanne kärjistyi. Tilanne kärjistyi lopulta, kun veljeni tuli sunnuntaina ovelleni ja hakkasi ovea vihaisena. Hän tarttui minua kurkusta ja painoi seinään. Hän sanoi: ”Tee mitä haluat, mutta älä vedä meitä mukaan.” Perheessämme syntyi todella vakavaa eripuraa. Se oli kamalaa.

Lopulta kahden tai kolmen vuoden jälkeen sanoin: ”En jaksa tätä enää.” Puhuimme kaikkien kanssa, opettajien ja muiden kanssa – tunsimme siellä todella paljon ihmisiä. Lopulta sanoimme: ”Nyt riittää. Muutamme pois kylästä kaupunkiin.” Se teki minut todella surulliseksi, täytyy sanoa, koska halusin vain auttaa.