He saivat minut tuntemaan, etten ollut normaali lapsi

Nimeni on Ruben. Synnyin Starnbergissa ja muutin aivan pienenä vauvana vanhempieni kanssa Stuttgartiin, jossa kasvoin.

Kävin täällä Stuttgartissa yksityiskoulun päiväkotia ja jatkoin sitten alakoulussa kolmanteen luokkaan asti. Sitten koitti se hetki: olin eräänä päivänä koulussa, ja luokkatoverini kertoivat, että minun on nyt lähdettävä koulusta. Niinpä menin kotiin vanhempieni luo ja kysyin heiltä, mitä sillä tarkoitettiin. Ja he selittivät minulle, mitä oli tapahtunut.

Niin sanottu lahkosuodatin oli jaettu vanhemmille. Koulun kaikkien vanhempien piti vakuuttaa, etteivät he olleet Scientologisteja eivätkä sen tukijoita. Ja jos sitä ei voinut allekirjoittaa, lasten piti lähteä koulusta. En voinut ymmärtää sitä. Aluksi minä – taisin itkeä tuntikausia, koska se tuntui minusta niin epäreilulta. En voinut sille mitään. Lähdin koulusta loppuvuonna.

Menin sitten kunnalliseen kouluun, jotta välttyisimme ongelmilta. Minut otettiin siellä hyvin vastaan. Ja muutamaa viikkoa myöhemmin kutsuttiin koolle ylimääräinen vanhempainilta. Vanhempien keskuudessa oli paljon vihamielisyyttä ja pelkoa sekä huolta siitä, että heidän lapsensa saattaisivat olla tekemisissä kanssani. Kuvitelkaa nyt: olin lapsi, mutta ympäristö sai minut tuntemaan, etten ollut normaali lapsi. Se oli aika rankkaa, täytyy sanoa.

Myöhemmin, kun olin lukiossa, meillä oli etiikan tunteja. Ja eräänä päivänä opettaja puhui Scientologysta. Ja hän alkoi puhua Scientologysta ja siitä, mitä se on. Ja minusta oli outoa, että se ei vastannut tietojani Scientologysta eikä omia kokemuksiani. Istuin siellä ja tunsin, kuinka vatsaani alkoi taas kouristaa. Melkein oksensin. Se on uskomattoman epäreilua. Se on vaikuttanut valtavasti niin elämääni ja lapsuuteeni kuin monien, monien muidenkin ihmisten elämään. Mielestäni kenenkään ei tässä maailmassa pitäisi joutua pelkäämään uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.