Kaksi nimetöntä puhelua muutti kaiken

Olen Claudia ja olen 70-vuotias. Kasvoin Schwarzwaldissa. Olen ollut naimisissa 46 vuotta, ja meillä on kaksi tytärtä ja kolme ihanaa lastenlasta.

Vuonna 1995 asuimme perheeni kanssa Rheinland-Pfalzissa lähellä Mainzia. Siellä halusin luoda itselleni työn, jota voisin tehdä kotoa käsin, jotta voisin olla lasteni tukena. Niinpä perustin au pair -välitystoimiston. Sitten, kuten edellytettiin, jätin hakemuksen saadakseni työnvälitysluvan, ja sain sen. Tehdäkseni toimintaani tunnetuksi järjestin lehteen oikein mukavan jutun, jossa kerrottiin, mitä au pair -välitystoimisto tekee. Se oli mukavaa. Mutta muutamaa päivää myöhemmin sama toimittaja soitti minulle uudelleen, sillä hän oli saanut naapurustostani kaksi nimetöntä puhelua, joissa kysyttiin, tiesikö hän, että olen Scientologist. Niinpä minusta julkaistiin lehtijuttu, jonka otsikko oli ”Välittäjä on lahkon jäsen”. Noin neljä viikkoa myöhemmin sain virallisen kirjeen työministeriöstä. Siinä ilmoitettiin, että aiemmin myönnetty lupani peruutetaan, koska olen Scientologist.

Keskustelimme mieheni kanssa siitä, mitä pitäisi tehdä, ja päätimme, ettemme hyväksy tällaista syrjintää. Jouduin käymään oikeutta kolmessa oikeusasteessa. Prosessi kesti useita vuosia, ja lopulta sain kuulla, että oli lainmukaista, että työvoimatoimisto, työministeriö, peruutti luvan, koska olin Scientologist.

Sain Yhdysvaltain kongressilta kutsun Washingtoniin kertomaan kokemuksistani uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnästä Saksassa.

Otin kutsun vastaan ja matkustin Yhdysvaltoihin, ja puhuin siellä muiden tunnettujen Scientologistien rinnalla. Minulta kysyttiin, millaista on elää Saksassa, kun joutuu kokemaan syrjintää työnvälitysluvan peruuttamisen vuoksi. Toisaalta se oli minulle todella suuri helpotus. Toisaalta oli myös äärimmäisen karu kokemus joutua palaamaan siihen maahan, jossa tiesin saman jatkuvan. Se oli kuitenkin todella, todella uuvuttavaa ja stressaavaa aikaa. Ja näin meille kävi, vain siksi, että olemme Scientologisteja.